pressara
← Blogi
Äänenotto

Korokemikrofonista yleisökysymykseen: näin äänenotto rakennetaan tilaisuuteen

Kulissien takaa: miten puhujan ja yleisön äänenotto pystytetään tiedotustilaisuuteen, missä järjestyksessä asiat tehdään ja mitkä kohdat kannattaa tarkistaa kahdesti.

Jussi Koskinen

3 min lukuaika

Työ alkaa salista, ei laukusta

Kun saavun tilaan tiedotustilaisuutta varten, en avaa laukkua ensimmäiseksi. Kävelen salin läpi ja kuuntelen: kaikuuko tila, onko ilmanvaihdon humina kova, kuuluuko viereisestä huoneesta puhetta. Nämä seikat ratkaisevat enemmän kuin mikrofonin hinta. Syksyisin tiloissa on usein lämmitys päällä ja sen ääni yllättää, joten kysyn aina, voiko sen hiljentää tilaisuuden ajaksi.

Toiseksi katson, mistä puhuja puhuu ja mistä yleisö kysyy. Jos puhuja seisoo korokkeen takana, korokemikrofoni on luonteva valinta. Jos hän liikkuu, tarvitaan langaton ratkaisu. Piirrän tästä pienen kaavion: mikrofonit, kaapelit, miksauspöytä ja lähetyksen suuntaan menevä ääni. Sama kaavio kulkee mukana opiskelijoiden harjoituksissa, koska se näyttää myös tiimin vastuut.

Korokemikrofonin sijoittelu

Korokemikrofoni asetetaan yleensä noin kämmenen verran puhujan suun korkeudelta alapuolelle ja hieman sivuun, jotta suhuäänet ja puhalluspamahdukset pysyvät kurissa. Pidän mikrofonivarren joustavana mutta en koskaan anna puhujan säätää sitä kesken tilaisuuden. Jos puhuja vaihtuu, äänentoistosta vastaava henkilö tekee muutoksen.

Testaan koroketta sillä, että pyydän puhujaa lukemaan oikean aloituslauseensa normaalilla äänellä, ei erikseen mikrofonille. Silloin näen, miten hän oikeasti liikkuu ja kääntää päätään. Merkitsen tason ylös, jätän varaa kovemmille kohdille ja kirjaan mikrofonin paikan teipillä korokkeelle, jos sama puhuja jatkaa toisessa osassa.

  • Mikrofoni suun korkeuden alapuolella, hieman sivussa
  • Testilause puhujan omalla äänenvoimakkuudella
  • Paikka merkitään teipillä, jos puhujia on useita

Langattomat mikrofonit ja varmuus

Langattomissa mikrofoneissa suurin riski on yllättävän tavallinen: tyhjä paristo tai taajuus, jota käyttää joku muu samassa rakennuksessa. Vaihdan paristot uusiin ennen jokaista tilaisuutta riippumatta siitä, paljonko vanhoissa on jäljellä, ja pidän varaparistot taskussa. Taajuudet tarkistan salissa, en vasta lavalla.

Lisäksi varaudun siihen, että yksi lähetin lakkaa toimimasta kesken puheenvuoron. Siksi korokkeella on lankamikrofoni varalla, vaikka puhuja käyttäisi pääosin langatonta. Kerron puhujalle ennen alkua, mitä tehdä jos ääni katkeaa: jatka puhumista, ääniteknikko vaihtaa laitteen. Tämä rauhoittaa sekä puhujaa että tiimiä.

Yleisökysymykset kuuluviin

Yleisökysymys on tiedotustilaisuuden äänenoton hankalin kohta. Ihminen puhuu salista, usein kauas mikrofonista, eikä tallenteesta kuule mitään jos kysyjälle ei viedä mikrofonia. Sovimme ennen tilaisuutta, kuka kiertää salissa mikrofonin kanssa ja mihin kohtaan salia hän asettuu odottamaan.

Käytän käsimikrofonia, jonka kuljettaja tietää pitää sen kysyjän suun edessä. Jos mikrofonia ei ole, puhuja toistaa kysymyksen ennen vastaamista, jolloin tallenne ja lähetys saavat sen mukaan. Sovin tästä tavasta puheenjohtajan kanssa etukäteen, jotta se ei tunnu kömpelöltä, ja kerron sen tilaisuuden alussa yleisölle muutamalla sanalla.

  • Yksi henkilö vastaa kysymysmikrofonin kierrosta
  • Puheenjohtaja kutsuu kysyjän nimeltä ja odottaa mikrofonia
  • Vaihtoehtoisesti puhuja toistaa kysymyksen ennen vastausta

Ääni kulkee miksaukseen ja lähetykseen

Kaikki mikrofonit tulevat miksauspöydälle, jossa kullekin on oma kanavansa. Pidän tasot sellaisina, että puheen huiput jäävät selvästi katkaisurajan alapuolelle. Kuuntelen ääntä kuulokkeilla lähetysketjun päästä, koska salin kaiuttimista kuuluva ääni ja lähetykseen menevä ääni voivat poiketa toisistaan.

Jos tilaisuudessa on diaesitys, jossa on ääntä, se tuodaan miksaukseen erillisenä kanavana ja sen taso asetetaan puhetta alemmas. Tämä on oma moduulinsa kurssilla. Oleellista on, että yksi henkilö vastaa lopullisesta äänestä, ja hän tietää kaiken, mitä kanaville tapahtuu.

Ennen oven avaamista

Viimeinen tarkistus tehdään vähän ennen kuin yleisö saapuu. Käyn läpi jokaisen mikrofonin ääneen puhumalla, katson kanavatasot ja varmistan, että tallennus ja lähetys vastaanottavat saman äänen. Kirjaan listaan merkinnän jokaisesta kohdasta, koska kiireessä tutuinkin kohta unohtuu.

Tilaisuuden jälkeen kuuntelen tallenteen alun ja lopun sekä yhden kysymyskohdan. Jos jokin ei toiminut, kirjaan sen muistiin seuraavaa kertaa varten. Näin sama virhe ei toistu, ja opiskelijat saavat harjoituksiimme todellisia esimerkkejä siitä, mikä voi mennä vikaan.

  • Jokainen mikrofoni testataan erikseen
  • Tallenne ja lähetys kuuntelevat samaa ääntä
  • Huomiot kirjataan seuraavaa tilaisuutta varten

Hyvä äänenotto syntyy ennakkotyöstä: salin kuuntelusta, varalaitteista ja siitä, että jokaiselle on selvä tehtävä. Korokemikrofoni, langaton lähetin ja yleisökysymys vaativat kukin oman ratkaisunsa, mutta kaikkia yhdistää sama ajatus. Kun tiimi tietää etukäteen, kuka tekee mitä, ääni kantaa tallenteelle ja lähetykseen ilman yllätyksiä.

Kirjoittajasta

Jussi Koskinen

Suoratoiston asiantuntija

Jussi opastaa lähetysketjun rakentamisessa ja varajärjestelyissä. Hän käy läpi tyypilliset ongelmatilanteet.