Kamerakalusto tiedotustilaisuudessa: välineet ja menetelmät, joihin luotamme
Katsaus siihen, mitä kuvauskalustoa ja työtapoja käytämme kursseilla kameroiden sijoittelun harjoittelussa: jalustat, linssit, etäisyydet ja kuvarajausten tarkistus ennen tilaisuutta.
3 min lukuaika
Jalusta ratkaisee enemmän kuin kamera
Kun aloitin tallennusten parissa, uskoin kameran olevan tärkein valinta. Vuosien varrella olen oppinut, että tiedotustilaisuuden kuvan laatua ratkaisee useimmiten jalusta. Vakaa jalusta, jossa pää liikkuu tasaisesti, antaa rauhallisen kuvan, vaikka kamera olisi vaatimaton. Kursseilla kaikki osallistujat harjoittelevat ensin jalustan pystytystä: jalat lukitaan, vesivaaka tarkistetaan ja pää säädetään niin, että kuvakulma pysyy tasaisena koko lähetyksen ajan.
Jalusta on myös turvallisuuskysymys. Salissa kulkee ihmisiä, ja sähkökaapelit ja jalat ovat helposti tiellä. Siksi harjoittelemme jalustan paikan merkitsemistä teipillä ja kaapelin viemistä seinänviertä pitkin. Pieni merkintä lattiassa säästää kiireessä sekä kameran että jonkun nilkan. Sama ajattelu pätee kaikkiin kuvauspaikkoihin, olipa tila pieni neuvotteluhuone tai suurempi auditorio.
Linssin valinta tilan koon mukaan
Harjoituksissa käymme läpi, miten tilan koko vaikuttaa linssin valintaan. Pienessä huoneessa laajakulmaa tarvitaan, jotta puhuja ja takana oleva esitys mahtuvat samaan kuvaan. Isossa salissa taas kamera sijoitetaan kauas, ja zoom-objektiivi antaa vapauden rajata tiukasti puhujaan ilman että kameraa tarvitsee siirtää. Näytämme osallistujille saman puhujan kolmella eri polttovälillä, jotta ero näkyy omin silmin.
Hyvä nyrkkisääntö on valita linssi vasta, kun etäisyys puhujaan on mitattu. Mittaus tehdään askelin tai mittanauhalla ja kirjataan valmistelulistaan. Näin seuraavassa samanlaisessa tilaisuudessa ei aloiteta alusta. Moni kurssilainen yllättyy siitä, kuinka paljon aikaa tämä yksinkertainen muistiinpano säästää, kun sama sali on käytössä uudelleen.
Kuvarajaukset: puhuja, yleisö ja esitys
Tavallisessa tiedotustilaisuudessa tarvitaan kolme perusrajausta: puhuja puolikuvassa, yleisökuva sekä esitys tai valkokangas. Kun kameroita on yksi, rajaus on kompromissi, ja siksi kurssilla opetellaan päättämään etukäteen, mikä näistä on tärkein. Usein se on puhuja, ja esitys kaapataan erikseen suoraan tietokoneelta. Silloin kamera voi pysyä rauhallisena eikä tarvitse vaihtaa kuvakulmaa kesken puheenvuoron.
Kahden kameran kokoonpanossa jaamme tehtävät selvästi: toinen pysyy puhujassa, toinen hoitaa yleisön ja yleiskuvan. Kameroiden välinen kulma pidetään maltillisena, noin neljänkymmenenviiden asteen paikkeilla, jotta kuvanvaihto ei hämmennä katsojaa. Harjoittelemme rajausten tarkistamista ennen lähetystä, kun puhuja ei vielä ole paikalla, korvaavana kuvattavana toimii vuorotellen joku ryhmästä.
Valo ja tausta ennen kuin kamera käynnistetään
Ikkunat ovat tiedotustilaisuuksien salakavalin vaihtuja. Aamulla valo on tasaista, mutta iltapäivällä auringon kulma muuttuu ja puhuja jää vastavaloon. Syksyn matalalla auringolla tämä on erityisen tavallista. Siksi tarkistamme valon aina samassa kellonajassa kuin tilaisuus pidetään, ja tarvittaessa suljemme verhot ja lisäämme huoneen omia valoja puhujan eteen, ei taakse.
Tausta on yhtä tärkeä. Siisti seinä, rullakyltti tai pelkkä neutraali pinta toimii paremmin kuin kaoottinen toimistohuone. Harjoituksissa katsomme kuvaa kameran ruudulta ja kysymme itseltämme, mitä katsoja näkee puhujan takana. Usein vastaus on pyörätuoli, roskakori tai taululle jäänyt vanha muistiinpano. Kolmen minuutin siivous ennen lähetystä on halvin laadunparannus, jonka tunnen.
Varakamera ja varavirta
Jokaisessa kokoonpanossa kannattaa miettiä, mikä tapahtuu, jos kamera sammuu kesken tilaisuuden. Pienessäkin kokoonpanossa varavirta, vara-akku ja toinen tallennuspaikka ovat hyvä tapa nukkua yöllä rauhassa. Kursseilla opettelemme akun vaihdon ja muistikortin tarkistuksen osana valmistelulistaa, ei erillisenä pelastusoperaationa.
Varakameran ei tarvitse olla samanlainen kuin pääkamera. Usein riittää kiinteä yleiskuva, joka antaa katsojalle jotain katsottavaa sillä aikaa, kun pääkameran ongelma korjataan. Käymme läpi myös sen, kuka tiimissä päättää kuvan vaihtamisesta ja kuka puhuu ohjaajalle, jotta vastuu ei hukkuudu keskusteluun silloin, kun jokainen sekunti on tärkeä.
Kuvauksen perusteissa suurin osa työstä tehdään ennen kuin kamera käynnistetään: jalusta paikalleen, etäisyys mitattuna, rajaus päätettynä, valo ja tausta tarkistettuina. Nämä tavat eivät vaadi kallista kalustoa, vaan systemaattisuutta ja muistilistaa. Kurssilla harjoittelemme niitä oikeissa tiloissa, jotta ne tulevat selkäytimeen eivätkä jää teoriaksi, kun seuraava tilaisuus on edessä.
Lue myös
Kuvarajaus, kuvakulma ja linjaus: kolme sanaa kameran takaa selitettynä
Kuvauksen perussanasto kuulostaa ammattislangilta, mutta jokainen termi ratkaisee jotain käytännöllistä. Käyn läpi, mitä rajaus, kuvakulma ja linjaus tarkoittavat tiedotustilaisuudessa.
Suoratoiston asetukset kuntoon ennen tiedotustilaisuutta: lähetysketju ja
Syksyn koulutusjaksolla otamme suoratoiston asetukset käsittelyyn omana kokonaisuutenaan: vakaa lähetysketju, selkeä varayhteys ja harjoitus ennen yleisön saapumista.
Jussi Koskinen
Suoratoiston asiantuntijaLähetä meille viesti
- Puhelin
- 09 4312 7085
- Sähköposti
- [email protected]